No nyt on kellokisat takana päin. Ihan ei saatu sitä mitä lähdettiin hakemaan, mutta ei nyt sentään mitään katastrofiakaan tapahtunut. Almalle tämä oli jo 14. hakukoe urallaan, eikä se ole tehnyt vielä yhden ainutta pummia!! Kun taas tyttärensä tyylikkäästi aloitti uransa tuloksettomalla koekäynnillä...

Lauantaina oli sekä Almalla että Jopolla maastosuoritukset. Jopolla ensin esineruutu, (26 pistettä), ja iltapäivällä haku. Hakurata oli mukavan selkeää ja avointa metsää, missä olisi ollut kaikki edellytykset onnistua. Laitoin pistot etukulmiin, jotka molemmat jäivät vajaiksi, Jopo ei edennyt riittävän syvälle suoraan vaan lähti kaahaamaan eteenpäin. Yritin toistuvasti eri kohdista sihdata sitä niihin kulmiin, sillä alokasluokassa lähes poikkeuksetta on maalimies etukulmassa. Ei mennyt ei. Jatkettiin eteenpäin jotta olisi mahdollista löytää edes ne kaksi muuta. Jopo teki huonoja pistoja, juuttui raitoihin eikä irronnut suoraan vissiin kertaakaan. Ne kaksi muuta maalimiestä sen kuitenkin onnistui löytää, ja ilmaisut sujuivat yhtä hyvin kuin treeneissäkin, siihen olin erittäin tyytväinen! Arvosanat niistä olivat erittäin hyvä ja hyvä, pistemenetykset johtuivat hallinnan puutteesta. Haukku itsessään oli jatkuvaa ja aktiivista. 115 pistettä.

Alma aloitti päivänsä henkilöetsinnällä. Suurin pelkoni oli että nyt olisi se kerta kun maalimies jäisi metsään, ja menisi tulosputki poikki. Kun viimein se kauan odotettu soitto tuli, laski mulla verenpaine niin äkisti että hyvä etten pyörtynyt. :D 157 pistettä! Vähän isompi pistemenetys tuli siitä, että Alma oli lähtenyt viemään näytölle sellaista kallion jyrkännettä ylös, että ohjaaja ei pystynyt kömpimään perässä. Näyttö keskeytyi ja piti palata keskilinjalle, tämä käsittääkseni tulkitaan aina valeilmaisuksi, -10 pistettä. Toinen yritys onneksi sujui paremmin. Kaikenkaikkiaan Alman työskentely oli ollut ihan mallikasta, joskin tuomari olisi kuulemma toivonut hieman parempaa yhteistyötä koiran ja ohjaajan välillä...ylläri :D

Tässä vaiheessa Almalla olisi ollut vielä ihan realistiset mahdollisuudet kisata mitaleista, mutta ne haaveet jäivät esineiden myötä sinne ruutuun... Kovasti se oli siellä ollut työskentelevinään, lähinnä ilmeisesti juossut ympyrää. Yhden esineen se onnistui tuomaan ja jälkeenpäin kuulin että toisen esineen se oli käynyt piilottamassa, Alman jäljiltä sitä ei omalta paikaltaan löytynyt, ja myöhemmin joku toinen koira oli tuonut ruudusta sen kyseisen esineen. Hienoa..


Sunnuntaina vuorossa olivat tottikset. Jopon vuoro oli heti yhdeksältä aamulla. Nyt oli helppo mennä sen kanssa kentälle, ihan ilman paineita. Mitään suuria odotuksia mulla ei ollut mutta Jopo ylitti ne odotukset ihan täysin! Se suoriutui lähes yhtä hienosti kuin treeneissä parhaimmillaan, lukuunottamatta hyppynoutoa jossa se kiersi esteen palatessa. Pisteitä tuli 89. Videoita Jopon tottiksesta löytyy täältä.

Alman tottis oli aika karseeta katseltavaa. Liikevirheitä ei tullut mutta muuten se porsasteli kentällä ja keuli vielä pahemmin kuin mun ohjauksessa. Siitä kuvattuja videoita ei julkaista. :D Pisteitä kertyi 85.


Ihan tyhjin käsin ei kuitenkaan tarvinnut kotiin lähteä, sillä Etelä-Hämeen Rottweilerkerho sai JOUKKUEPRONSSIA!! Aika hyvin meidän pieneltä kerholta!


Edessä vas. Maria Keinonen (Vesuviuksen Aragon, JK2)
Takana vas. Jere Elo (Musanterin Ilpo, HK2)
Edessä oik. Satu Perkiö (Musanterin Flora, HK3)
Takana oik. minä itse

Erityisen iloinen olin myös siitä, että Alman pennuista kaksi teki tuloksen kelloissa. Jere & Ilpo saivat koularin avoimesta luokasta, ja Helena & Indy tekivät ensimmäisen voittajaluokan ykköstuloksensa ja sijoittuivat pronssille mestaruuskisassa! (Lajina kummallakin haku) Onnittelut molemmille!