Nyt vasta saan aikaiseksi kirjottaa niistä, kun alkaa pahin ketutus jo hellittää. Pystyn jo (melkein) hyväksymään sen että jäätiin taas neljänsiksi kuten viime vuonnakin, jollain ihan naurettavan pienellä piste-erolla, ja pystyn jopa näkemään jo jotain positiivistakin meidän suorituksissa sinä viikonloppuna. Maasto meni kokonaisuudessaan oikein hienosti, ja se onkin se Alman vahvuus. Sieltä nousi kaikki esineet ja äijät, tosin en silti voi olla miettimättä että paremmalla tottiksella oltais voitettu koko paska. Tosiaan, Almalla oli kaikista hakukoirista toiseksi parhaat maastopisteet, mutta liikaa tuli annettua tasoitusta siinä tottiksessa, no can do...

Nyt on enää kolme viikkoa aikaa rottisten kello- ja mestaruuskisaan. Päätin sitten ilmoittaa tuon yhden hullun sinne, mikä tarkoittaa sitä että Alma kisaa mestaruudesta lainaohjaajan kanssa, ja itse olen taas pitkästä aikaa alokasluokassa. Hullua. Jopon kanssa ei mikään ole varmaa enkä osaa yhtään ennustaa miten se tulee menemään. Alman kanssa on nykyään aina helppo mennä kisaamaan, sen suhteen ei ole suuria yllätyksiä odotettavissa, mutta nyt tuon rusinapään kanssa on tunne että tästä ei mitään hyvää ainakaan seuraa. Ja nyt kun Almalla on vieras ohjaaja niin eipä voi siitäkään tietää mitä tapahtuu. Joten nyt vain toivotaan parasta ja varaudutaan julkiseen nöyryytykseen.

Pian lähdetään hakutreeneihin, ja tarkoitus olisi kokeilla Jopon kanssa ensimmäistä kertaa sitä että haen sen pois maalimieheltä kuten kokeessakin. Toivottavasti hän ei siitä pahoita mieltään. Hallintaan ottamista on kyllä kokeiltu ennenkin, mutta niin että Jopo on kuitenkin saanut maalimieheltä palkan. Se toisinaan vähän hermoilee kun lähestyn piiloa, haukku kuulostaa aika hysteeriseltä ja se saattaa myös alkaa tökkiä maalimiestä siihen malliin että äkkiä anna se ruoka ennen ku toi akka tulee ja pilaa kaiken!! No! Äkkiä nyt! Siinä meillä onkin työmaata seuraavat kolme viikkoa kun totutetaan Jopoa siihen että mä vaan tulen  aina sinne piilolle eikä siltikään välttämättä mitään pahaa tapahdu.