Ja huomenna olis taas hakutreenit...näyttää siltä että joudun nyt kuitenkin lumihankeen treenaamaan vaikka se ei ihan ollut tarkoitus. Sinä talvena kun Alma oli pentu olin vielä niin innokas ettei puhettakaan mistään talvitauosta mutta toista se on nyt.

Suunnittelin Jopolle vähän toisenlaisen treenin, 2 valmista eikä ollenkaan apuja maalimiehiltä. Kokeillaan nyt näin, jospa se lämpiäis hieman vähemmän ja säästyis maalimiesten naamat. Se mettä on aika pusikkoa mutta autan sitten itse sitä jos ei meinaa onnistua. Tulen sitten huomenna tarinoimaan miten suunnitelma toteutui.

Jopollakin alkoi sitten ekat juoksut. Ja helmikuun 5. päivä tulee vuosi mittariin. Nyt täytyy koputtaa puuta mutta tähän mennessä on kyllä sujunut narttujen yhteiselo paremmin kuin olin uskonut. Ensimmäistäkään kunnon yhteenottoa ei ole ollut (vielä.) Yks oikein kunnon läheltäpiti-tilanne oli tässä joku aika sitten. Päästin takapihalle koirat syömään broilerinkoipia kun sen verran hyvin tunnen itseni että ei niitä lattioita tulis pestyä kuitenkaan. Siinä sitten pääsi sellainen vahinko käymään että kun Jopolle annoin koiven niin Alma siihen pölähti paikalle valon nopeudella, ja muutaman todella pitkältä tuntuvan sekunnin ajan ne olivat kumpikin pureutuneina kiinni siihen samaan koipeen ja silmät vihreinä tuijottivat toisiaan. Itse kauhusta jäykkänä seurasin tilannetta oven raosta ja olin jo henkisesti valmistautunut juoksemaan sukkasillaan pihalle repimään tappelevia narttuja irti toisistaan. Yhtäkkiä sitten Jopo vain laski irti koivesta ja perääntyi, tilanne raukesi sillä. Onneksi. On se sen verran pentu päästään vielä että ei varmaan kanttikaan riitä Almaa haastaa, mutta varovaisempi täytyy opetella olemaan, koska vielä voi tulla sekin päivä kun se ei enää peräänny.