Ollaan treenattu viime aikoina oikein ahkerasti. Sry:n koulutusohjaajaleirillä oltiin viikonloppuna ja muuten ollaan omalla porukalla treenattu harva se päivä. Olen tällä hetkellä erittäin tyytyväinen Jopon tottikseen! Ehkä nyt pitäis lopettaa se treenaaminen ennen kuin alamäki alkaa. Ihan erityisen tyytyväinen olen noutoihin. Esteisiin tarvitaan vielä lisää varmuutta ettei kierrä, mutta nouto itsessään on oikein hyvällä mallilla.
Metsässä Jopo on kovasti harjoitellut etukulmia ja suoria pistoja yleensäkin. Tarkoitus olisi käydä lähiaikoina uudestaan kokeilemassa sitä ykköstä. Talven projekti meillä on sitten laittaa se piilolla hallinta kuntoon. Tällä hetkellä tilanne on se, että Jopo tulee sivulle yleensä vasta toisella käskyllä, ja karkaa siitä välittömästi kun maalimies kömpii ylös piilosta.

Alman tottis on samanlaista kuin ennenkin. Huutaa ja keulii. Mikä neuvoksi, kysyy nimimerkki "käyttäisinkö halkoa"?

No nyt on kellokisat takana päin. Ihan ei saatu sitä mitä lähdettiin hakemaan, mutta ei nyt sentään mitään katastrofiakaan tapahtunut. Almalle tämä oli jo 14. hakukoe urallaan, eikä se ole tehnyt vielä yhden ainutta pummia!! Kun taas tyttärensä tyylikkäästi aloitti uransa tuloksettomalla koekäynnillä...

Lauantaina oli sekä Almalla että Jopolla maastosuoritukset. Jopolla ensin esineruutu, (26 pistettä), ja iltapäivällä haku. Hakurata oli mukavan selkeää ja avointa metsää, missä olisi ollut kaikki edellytykset onnistua. Laitoin pistot etukulmiin, jotka molemmat jäivät vajaiksi, Jopo ei edennyt riittävän syvälle suoraan vaan lähti kaahaamaan eteenpäin. Yritin toistuvasti eri kohdista sihdata sitä niihin kulmiin, sillä alokasluokassa lähes poikkeuksetta on maalimies etukulmassa. Ei mennyt ei. Jatkettiin eteenpäin jotta olisi mahdollista löytää edes ne kaksi muuta. Jopo teki huonoja pistoja, juuttui raitoihin eikä irronnut suoraan vissiin kertaakaan. Ne kaksi muuta maalimiestä sen kuitenkin onnistui löytää, ja ilmaisut sujuivat yhtä hyvin kuin treeneissäkin, siihen olin erittäin tyytväinen! Arvosanat niistä olivat erittäin hyvä ja hyvä, pistemenetykset johtuivat hallinnan puutteesta. Haukku itsessään oli jatkuvaa ja aktiivista. 115 pistettä.

Alma aloitti päivänsä henkilöetsinnällä. Suurin pelkoni oli että nyt olisi se kerta kun maalimies jäisi metsään, ja menisi tulosputki poikki. Kun viimein se kauan odotettu soitto tuli, laski mulla verenpaine niin äkisti että hyvä etten pyörtynyt. :D 157 pistettä! Vähän isompi pistemenetys tuli siitä, että Alma oli lähtenyt viemään näytölle sellaista kallion jyrkännettä ylös, että ohjaaja ei pystynyt kömpimään perässä. Näyttö keskeytyi ja piti palata keskilinjalle, tämä käsittääkseni tulkitaan aina valeilmaisuksi, -10 pistettä. Toinen yritys onneksi sujui paremmin. Kaikenkaikkiaan Alman työskentely oli ollut ihan mallikasta, joskin tuomari olisi kuulemma toivonut hieman parempaa yhteistyötä koiran ja ohjaajan välillä...ylläri :D

Tässä vaiheessa Almalla olisi ollut vielä ihan realistiset mahdollisuudet kisata mitaleista, mutta ne haaveet jäivät esineiden myötä sinne ruutuun... Kovasti se oli siellä ollut työskentelevinään, lähinnä ilmeisesti juossut ympyrää. Yhden esineen se onnistui tuomaan ja jälkeenpäin kuulin että toisen esineen se oli käynyt piilottamassa, Alman jäljiltä sitä ei omalta paikaltaan löytynyt, ja myöhemmin joku toinen koira oli tuonut ruudusta sen kyseisen esineen. Hienoa..


Sunnuntaina vuorossa olivat tottikset. Jopon vuoro oli heti yhdeksältä aamulla. Nyt oli helppo mennä sen kanssa kentälle, ihan ilman paineita. Mitään suuria odotuksia mulla ei ollut mutta Jopo ylitti ne odotukset ihan täysin! Se suoriutui lähes yhtä hienosti kuin treeneissä parhaimmillaan, lukuunottamatta hyppynoutoa jossa se kiersi esteen palatessa. Pisteitä tuli 89. Videoita Jopon tottiksesta löytyy täältä.

Alman tottis oli aika karseeta katseltavaa. Liikevirheitä ei tullut mutta muuten se porsasteli kentällä ja keuli vielä pahemmin kuin mun ohjauksessa. Siitä kuvattuja videoita ei julkaista. :D Pisteitä kertyi 85.


Ihan tyhjin käsin ei kuitenkaan tarvinnut kotiin lähteä, sillä Etelä-Hämeen Rottweilerkerho sai JOUKKUEPRONSSIA!! Aika hyvin meidän pieneltä kerholta!


Edessä vas. Maria Keinonen (Vesuviuksen Aragon, JK2)
Takana vas. Jere Elo (Musanterin Ilpo, HK2)
Edessä oik. Satu Perkiö (Musanterin Flora, HK3)
Takana oik. minä itse

Erityisen iloinen olin myös siitä, että Alman pennuista kaksi teki tuloksen kelloissa. Jere & Ilpo saivat koularin avoimesta luokasta, ja Helena & Indy tekivät ensimmäisen voittajaluokan ykköstuloksensa ja sijoittuivat pronssille mestaruuskisassa! (Lajina kummallakin haku) Onnittelut molemmille!

Nyt vasta saan aikaiseksi kirjottaa niistä, kun alkaa pahin ketutus jo hellittää. Pystyn jo (melkein) hyväksymään sen että jäätiin taas neljänsiksi kuten viime vuonnakin, jollain ihan naurettavan pienellä piste-erolla, ja pystyn jopa näkemään jo jotain positiivistakin meidän suorituksissa sinä viikonloppuna. Maasto meni kokonaisuudessaan oikein hienosti, ja se onkin se Alman vahvuus. Sieltä nousi kaikki esineet ja äijät, tosin en silti voi olla miettimättä että paremmalla tottiksella oltais voitettu koko paska. Tosiaan, Almalla oli kaikista hakukoirista toiseksi parhaat maastopisteet, mutta liikaa tuli annettua tasoitusta siinä tottiksessa, no can do...

Nyt on enää kolme viikkoa aikaa rottisten kello- ja mestaruuskisaan. Päätin sitten ilmoittaa tuon yhden hullun sinne, mikä tarkoittaa sitä että Alma kisaa mestaruudesta lainaohjaajan kanssa, ja itse olen taas pitkästä aikaa alokasluokassa. Hullua. Jopon kanssa ei mikään ole varmaa enkä osaa yhtään ennustaa miten se tulee menemään. Alman kanssa on nykyään aina helppo mennä kisaamaan, sen suhteen ei ole suuria yllätyksiä odotettavissa, mutta nyt tuon rusinapään kanssa on tunne että tästä ei mitään hyvää ainakaan seuraa. Ja nyt kun Almalla on vieras ohjaaja niin eipä voi siitäkään tietää mitä tapahtuu. Joten nyt vain toivotaan parasta ja varaudutaan julkiseen nöyryytykseen.

Pian lähdetään hakutreeneihin, ja tarkoitus olisi kokeilla Jopon kanssa ensimmäistä kertaa sitä että haen sen pois maalimieheltä kuten kokeessakin. Toivottavasti hän ei siitä pahoita mieltään. Hallintaan ottamista on kyllä kokeiltu ennenkin, mutta niin että Jopo on kuitenkin saanut maalimieheltä palkan. Se toisinaan vähän hermoilee kun lähestyn piiloa, haukku kuulostaa aika hysteeriseltä ja se saattaa myös alkaa tökkiä maalimiestä siihen malliin että äkkiä anna se ruoka ennen ku toi akka tulee ja pilaa kaiken!! No! Äkkiä nyt! Siinä meillä onkin työmaata seuraavat kolme viikkoa kun totutetaan Jopoa siihen että mä vaan tulen  aina sinne piilolle eikä siltikään välttämättä mitään pahaa tapahdu.

Nyt on lisätty uusiä pätkiä Jopon videoalbumiin: Klikkaa tästä
Siellä on jonkin verran todistusaineistoa siitä bh-kokeen tottis-hirvityksestä, mistä en nyt sen enempää jaksa luetella koottuja selityksiä, kuin että koira on vielä "vähän" työnalla. Eli älkää arvostelko keskeneräistä työtä, ainakaan kovin kriittisesti ;)
Sitten on yksi ilmaisupätkä, minkä kuvasin eilisissä hakutreeneissä. Oli nyt jo ainakin kolmannet peräkkäiset treenit kun Jopo ei nipistellyt / tökkinyt / kääpinyt maalimiestä piilolla. Siihen oon kyllä tosi tyytyväinen :)

Käytiin tänään BH-kokeessa, kokonaisen vuorokauden varoitusajalla. No hyvä niin, en ehtinyt jännittää niin paljoa.

Vaikka yli vuoden olen jo treenannut tottista tuon piskin kanssa, rehellisesti sanottuna en osannut yhtään ennustaa miten se toimii. Virittelin ennen kentälle menoa oikein "huolella", koska pelkäsin että jos ei mielenkiinto riitä tottikseen niin se mielenkiinto suuntautuu sitten kaikkeen ympärillä tapahtuvaan. Jopo oli ihan ylivireinen koko suorituksen ajan. Intoa oli liikaa suhteessa osaamiseen ja keskittymisessä suuria puutteita, tuomarilta saatiin moitteita levottomasta vaikutelmasta. Kehuja tuli käännöksistä, kontaktista sekä supernopeasta luoksetulosta. Liikkeestä istumisessa Jopo meni maahan. Arvosana tyydyttävä.

Kaupunkiosuus meni ihan rimaa hipoen läpi. Jopo melkein ehti alkaa kiroilemaan häiriökoiralle ennen kuin huomasin käskyttää sitä ja vähän kiristää remmiä, mistä syystä jouduttiin suurennuslasin alle. Jopon piti istua sivulla kun sitä koiraa kuljetettiin ohi vielä pariin kertaan. "Hieman" painokkaasti jouduin toistamaan käskyä, että saatiin se turpa pysymään kiinni. Yksin puuhun kytekttynä se onneksi oli hiljaa. Muilta osin kaupunkiosuus meni ihan hienosti, mitä nyt pieni maalaistollo kovin oli innoissaan ihmisistä ja yritti kovasti hakea kontaktia kaikkiin.

No, hyväksytty mikä hyväksytty, tästä on hyvä jatkaa. Oikeista kokeista ei haaveilla vielä ihan hetkeen. Tänään näki selvästi miten pentumainen ja typerä Jopo on vielä. Sen täytyy aikuistua ja kypsyä korvien välistä edes vähän ennen alokasluokkaa.

Saatin Fabulta tällainen haaste, eli keksitään nyt näitä sitten kun ei ole viime aikoina ollut muutakaan kirjotettavaa tänne blogiin.

1. Mä oon pohjimmiltaan tosi laiska. Sitä ei moni uskois ku mun työskentelyä on nähnyt, mutta ihan tosi mulla ei tee ollenkaan tiukkaa vaan nukkua syksystä kevääseen ku sinä aikana ei oikeesti tapahdu mitään. Kesällä äiskä aina suunnittelee miten "sitten talvella" liikutaan ja kohotetaan meiän kaikkien kuntoa, mutta sit ku talvi on niin jutut on muuten samat paitsi että sanamuoto on "sitten kesällä".

2. Mulle ei anneta tarpeeksi ruokaa. Mä oon sitä mieltä ja oon koittanu sanoa mut ei auta. Joskus mä etin ruokaa roskiksista tai pihalta. Tuolla etupihalla on yks paikka missä on herkkua ja sinne me aina Jopon kans mennään ku yöllä ennen töihin lähtöä meiät päästetään vaan ovesta pihalle. Mä tiiän että mutsia vituttaa sillon ku sillä on kiire töihin ja meitä ei kuulu takasin. Eikä se voi huutaa meille ku on yö ja naapurit nukkuu.

3. Mä en oikeesti voi sietää narttukoiria. Enkä aina välttämättä uroksiakaan. Toi yks rusina asuu meillä vieläki ku se ei vissiin tienny että pentujen kuuluis lähtee siinä 7 viikon jälkeen. Sitä mun täytyy sietää  vaikka se onki tyttö koska äiti on ihan tosi vihanen jos mä koitan olla paha sille.

4. Mä en oo enää viime aikoina kovin usein päässy hevosen kans lenkille. Mä en ymmärrä miks, just ku mä aloin ihan tosissaan tykkäämään siitä touhusta niin nyt se onki sit Jopo joka melkein joka kerta pääsee. Mä kyl haistan aina ku ne on käyny ratsastamassa. Viime kerralla ku mä olin mukana niin oli kivaa ku se hevonenki oli jo alkanu oppimaan että mua kannattaa väistää. Mä saan sen väistyyn tien reunaan jos mä haluun, mitään muuta se ei vielä osaa ku on nää harjotukset vähän kesken. Kivointa musta kuitenki on se ku me juostaan. Sillon mä en viitsi mennä mennä eteen ku Jopo kerto että se hevonen ihan oikeesti astuu päälle.

5. Mä en oikeesti tykkää salaatista. Mulle ja Jopolle heitetään aina salaatista ne nahistuneet lehdet ja kaalinkannat ja kurkunpäät, ja mun on pakko syödä niitä koska muuten Jopo sais ne kaikki.

Mä en keksi enää enempää ja tossa oli vasta viis. Siks ajattelin että Jopo vois keksiä loput kaksi totuutta. Eli Jopon totuudet:

1. Äiskä on ihmetelly ku mä oon muutaman kerran oksentanu jotain outoja suikaleita. No mä voin kertoo mitä ne on. Se on semmosesta patjanpäällisestä revittyä kangasta. Ku meillä on omassa huoneessa patja missä oli kangas päällä. Tosin tässä joku aika sitten valitettavasti se kangas vietiin pois enkä mä oo vielä löytäny uutta sopivaa. Mä oon kuullu että olis hyvä syödä kuituja.

2. Mä pääsen sillon tällön äitin mukaan töihin. Mä olin jo ihan pienenä tyttönä joskus mukana ja mä oonki jo melkein ammattilainen apukuskina. Sillon mä saan aina istuu äitin vieressä penkillä ku omassa autossa joutuu häkkiin mikä on kyl oikeesti aika tyhmää.

Tää haaste piti laittaa eteenpäin, joten laitetaan se nyt sitten vaikka Indylle ja Emmin uudelle tulokkaalle Ansalle, josta ei vielä olekaan blogissa mitään mainintaa...olis jo korkee aika ;)

...Nummelassa taas. Tällä kertaa oli kamerakin mukana pitkästä aikaa eli videomateriaalia löytyy Joposta. Alman treeni oli lyhyt, pelkkä kentälle tulo. Sen ei juuri nyt muuta tarvitsekaan treenata.

Jopolle tehtiin ensin haukkuilmaisu siinä parkkipaikalla. Vähän se vatkaa päätä vieläkin mutta muuten ihan ok.
http://s18.photobucket.com/albums/b145/almanakka02/Jopo/Jopon%20videot/?action=view&current=160208001.flv

Sen jälkeen siirryttiin kentän puolelle
http://s18.photobucket.com/albums/b145/almanakka02/Jopo/Jopon%20videot/?action=view&current=160208004.flv

Seuraamista pyörittiin siinä, muuten olin tyytyväinen mutta vähän liikaa oli huolimattomuutta ja keskittymisen puutetta...vilkuilua ja muuta ylimääräistä.
http://s18.photobucket.com/albums/b145/almanakka02/Jopo/Jopon%20videot/?action=view&current=160208007.flv

Jopo kuitenkin paransi loppua kohti, vietti nousi ja keskittyminen parani.
http://s18.photobucket.com/albums/b145/almanakka02/Jopo/Jopon%20videot/?action=view&current=160208013.flv

Molemmat koirat on nyt saatu totutettua hevoseen. Alma on jo pari kertaa ollut mukana lenkillä ja tänään eka kertaa vein Jopon katsomaan hevosta. Oli tarkoitus vain käydä katsomassa sitä siinä pihassa ja viedä Jopo sitten autoon huutamaan, mutta se yllätti täysin ja käyttäytyi paremmin kuin olisin uskonut joten otin sitten lenkille mukaan sen. Aika kova Jopo on haukkumaan, mutta se ei sillä lailla ahdistele hevosta kuin hullu äitinsä aluksi. Alman totuttaminen olikin vähän vaikeampaa eikä puhettakaan että sitä olis voinut ekan näkemisen jälkeen ottaa mukaan maastoon, koska...no, sanotaan nyt vaikka että on sitä helpompiakin tapoja tappaa koiransa.

Mutta on kyllä ihan mahtava juttu että jatkossa voi koiratkin hyötyä noista ratsastuslenkeistä. Niiden liikuntamäärä lisääntyy n. 200 % vähintään :) Kymmenen pistettä Piskolle siitä että se on kuin viilipytty vaikka koirat välillä hulluilee.

No niin nyt on treenit treenattu ja ihan hyvin ne meni.

Almaa juoksutin taas pitkästä aikaa tyhjällä, joku 5 pistoa ja lopussa yksi ukko. Ei karannu ku yhesti vaan eli melko hyvin :)

Jopolle tein kuten olin suunnitellut eli 2 valmista, ei apuja maalimiehiltä. Eikä tarvinnut apuja minultakaan vaan meni ku ammattilainen! Molemmat pistot se teki jotakuinkin suoraan, sen on täytynyt oppia täällä kotona se koska viime treeneissä se ei osannut. Eikä purrut kumpaakaan maalimiestä tänään. Ilmasu ekalla tosi hyvä toisella oli vähän tavallista vaisumpi.

Ja huomenna olis taas hakutreenit...näyttää siltä että joudun nyt kuitenkin lumihankeen treenaamaan vaikka se ei ihan ollut tarkoitus. Sinä talvena kun Alma oli pentu olin vielä niin innokas ettei puhettakaan mistään talvitauosta mutta toista se on nyt.

Suunnittelin Jopolle vähän toisenlaisen treenin, 2 valmista eikä ollenkaan apuja maalimiehiltä. Kokeillaan nyt näin, jospa se lämpiäis hieman vähemmän ja säästyis maalimiesten naamat. Se mettä on aika pusikkoa mutta autan sitten itse sitä jos ei meinaa onnistua. Tulen sitten huomenna tarinoimaan miten suunnitelma toteutui.

Jopollakin alkoi sitten ekat juoksut. Ja helmikuun 5. päivä tulee vuosi mittariin. Nyt täytyy koputtaa puuta mutta tähän mennessä on kyllä sujunut narttujen yhteiselo paremmin kuin olin uskonut. Ensimmäistäkään kunnon yhteenottoa ei ole ollut (vielä.) Yks oikein kunnon läheltäpiti-tilanne oli tässä joku aika sitten. Päästin takapihalle koirat syömään broilerinkoipia kun sen verran hyvin tunnen itseni että ei niitä lattioita tulis pestyä kuitenkaan. Siinä sitten pääsi sellainen vahinko käymään että kun Jopolle annoin koiven niin Alma siihen pölähti paikalle valon nopeudella, ja muutaman todella pitkältä tuntuvan sekunnin ajan ne olivat kumpikin pureutuneina kiinni siihen samaan koipeen ja silmät vihreinä tuijottivat toisiaan. Itse kauhusta jäykkänä seurasin tilannetta oven raosta ja olin jo henkisesti valmistautunut juoksemaan sukkasillaan pihalle repimään tappelevia narttuja irti toisistaan. Yhtäkkiä sitten Jopo vain laski irti koivesta ja perääntyi, tilanne raukesi sillä. Onneksi. On se sen verran pentu päästään vielä että ei varmaan kanttikaan riitä Almaa haastaa, mutta varovaisempi täytyy opetella olemaan, koska vielä voi tulla sekin päivä kun se ei enää peräänny.